Aurinkokennoista Teletappeihin – rakennusinsinöörin matka uusiutuvan energian pariin
Kirjoittaja: Jarmo Tanni
Ensimmäinen kokemus aurinkovoimasta oli Casion taskulaskin ala-asteella 80-luvulla. Tämä pieni aurinkokenno laskimen nurkassa oli jotain ihmeellistä. Sen kun peitti, niin hetken päästä sammui koko laskin. Tuon kanssa piti totta kai leikkiä: kuka pystyi peittämään kennoa niin paljon tai vähän, että laskin pysyi päällä, mutta numerot näkyivät tosi himmeinä? Suuren ihmetyksen aiheutti myös se, että laskin toimi verrattain pimeässä ja lampun alla.
Tuohon aikaan minulla ei ollut käsitystä siitä, miten aurinkokenno insinööriteknisesti muuntaa valon virraksi, ja myönnettäköön, ettei se ihan selvä ole vieläkään. Mietin tuolloin, että voisi tehdä niin ison aurinkokennon, että myös oma RC-radio-ohjattava auto voisi sillä toimia, mutta lähipiirissäni ei ollut sellaiseen osaamista. Ei ollut sen ajan internetissäkään tai pienessä kyläkaupassa tuota tietoa, vaikka sitä siellä kysyin.
Vuodet vierivät, ja Despro etsi tietoliikennemastohankkeisiin tekijää. Kiinnostuin mahdollisuudesta, ja joulun alla 2020 aloitinkin Desprolla. Sain kutsun ensimmäisiin pikkujouluihin, jotka järjestettiin monessa eri paikassa, koska silloin koronarajoitukset olivat kuumimmillaan ja väkimäärä oli rajattu.
Tuohon tietoliikenteen ja sähköverkkojen kyllästämään maailmaan tullessani tajusin, ettemmehän me puhu edes samaa kieltä, koska kakkosnelosella ja RVS:llä on melkoinen ero. Oikeastaan ainoa, mitä ymmärsin, oli Teletappi-termi, joka yhdisti Telecom-yksikön työntekijöitä. Teletapit eivät olleet koskaan minun suosiossani, ehkä siksi, että niiden julkaisuajankohta osui juuri aikuisiän kynnykselle.
Samoihin aikoihin oli kyllä toinen, itselleni mielenkiintoisempi ohjelma nimeltä Bob the Builder. Tämä Puuha-Pete nautti suosiota vuosituhannen alussa rakennusinsinööriopinnoissa, ja sen tunnusmusiikki soi myös iltamenoissa. Sehän olikin vallan lystiä! Puuha-Pete vei siis voiton Teletapeista, mutta tästäkin opin, ettei koskaan parane sanoa ei.
Rakennusinsinööri Teletappien joukossa – nöyryyttä, huumoria ja uusiutuvaa energiaa
Tietoliikennemastoihin liittyvä site-hunting ja pääsuunnittelu oli sinänsä ominta alaa, ja pikkuhiljaa nuo termitkin alkoivat tulla tutuksi. Siinä sitä sitten oltiin – yksi Teletappi lisää.
Rakennusinsinöörinä oleminen Teletappien kanssa opetti, että teknisten taitojen lisäksi tarvitaan myös mielikuvitusta ja huumoria. Ja ehkä joskus kuppi teetä ja pala piirakkaa.
Rakennusinsinööri luulee uran alussa olevansa (tämä pätee varmaan kaikkiin insinööreihin) tekniikan ylin osaaja ja koulusta valmistuttuaan valmis kaikkeen. Jossain kohtaa sitä kuitenkin tajuaa, että ehkä olisi syytä olla nöyrä, kokeilla monenlaista ja lähteä ennakkoluulottomasti mukaan kaikkeen. Jälkeenpäin olenkin kokenut, että onneksi sanoin kyllä ennakkoluulottomasti Teletapeille. Sen ansiosta olen päässyt suunnittelemaan tietoliikenteeseen liittyvää rakentamista.
Uusiutuva energia, kuten aurinkoenergia, on alkanut näytellä entistä isompaa roolia valtakunnan energiantuotannossa, ja Despro on mukana näissä hankkeissa. Työurani aikana kertyneet kokemukset viranomaisluvituksista nappasivat minut mukaan aurinkoenergiahankkeisiin – niihin Casion virtalähteisiin. Ei tässä voi kuin ihmetellä 30 vuoden kehitystä tälläkin alalla.
Koitan kiteyttää tarinan näin: Teletapit tarvitsevat raksaosaajaa ja toisinpäin. Olen myös huomannut, että Despron osaajia yhdistää muuntautumiskyky, mikä onkin meidän asiakkaillemme suuri etu. Meiltä kannattaa kysyä myös uusia avauksia!
Loppujen lopuksi mikä estäisi rakennusinsinööriä rakentamasta Teletapeille tornia, josta he voisivat katsella koko valtakuntaansa?
Tietoliikennepalvelut
Kirjoittaja Jarmo Tanni on Telecom & Smart Cityn tietoliikennemastohankkeiden pääsuunnittelija ja projektipäällikkö. Jarmolla on yli 15 vuoden kokemus rakennushankkeista työnjohdossa, suunnittelussa, valvonnassa sekä myös opettajana.
Me tarjoamme rakentamiseen liittyviin hankkeisiin myös suunnittelua, luvituksia ja valvontaa.
