Blogi

Suunnittelijan moka

Tiukka aikataulu sähköverkkosuunnitelman sudenkuoppana

Tuhannen palan palapeli

Sähköverkkosuunnitelmaa voisi kuvailla tuhannen palan palapelinä, jonka sähköverkkosuunnittelija kokoaa tilaajan toiveiden pohjalta. Palapelin kasaamiseen lisäpaloja tuovat yleensä muut sidosryhmät, kuten maanomistajat, verkkoyhtiöt, kunnat ja kaupungit sekä eri viranomaistahot.

Jokaisella sidosryhmällä on omat toiveet ja vaatimuksensa, jotka pitäisi ottaa huomioon, mutta ne voivat olla jopa ristiriidassa keskenään. Valtaosa suunnitteluun käytettävästä ajasta kuluu edellä mainittujen toiveiden ja vaatimusten kanssa tasapainoillessa. Sähköverkkosuunnitteluprojekteissa on monesti tiukka aikataulu, mikä johtaa usein kompromissiratkaisuihin näiden osalta. Tällöin saatetaan todeta, että taas on tehty suunnittelijan moka. Kiireessä myöskään suoranaisilta puutteilta ja virheiltä harvemmin vältytään. Ehkä on syytä hieman avata syitä, miksi aikataulua voidaan pitää merkittävänä sudenkuoppana sähköverkkosuunnittelussa.

Saadakko lupaa vai eikö saada lupaa?

Yksi tärkeimmistä sähköverkkosuunnittelijan maastosuunnitteluvaiheen tehtävistä ja samalla yksi aikatauluhaasteiden aiheuttajista, on johtoalueen käyttöoikeussopimuksien tekeminen maanomistajien kanssa. Sopimuksessa sovitaan sähköverkon sijoittamisesta maanomistajan kiinteistöille.

Monesti reitit saadaan sovittua maastossa kohdilleen, jonka jälkeen on aika lähettää sopimus maanomistajalle. Siinä vaiheessa, kun maanomistaja saa eteensä sopimuspaperin, jossa on kuvattu maanomistajan velvoitteet ja oikeudet sekä saatava korvaus, muuttuu valitettavan usein ääni kellossa.

Maanomistaja voi ”parhaassa” tapauksessa ilmaista närkästymisensä välittömästi. Tällöin voidaan punnita, onko järkevää kuluttaa aikaa jatkamalla neuvotteluja vai lähteä saman tien kysymään lupaa vaihtoehtoiselle reitille. Erittäin harvoin päädytään hakemaan kunnalta tai kaupungilta pakkosijoitusta.

Huonommassa tapauksessa maanomistaja on myöntyväinen kaapelointiin ja lupaa palauttaa sopimuksen, mutta jostain syystä se ei vain palaudu allekirjoitettuna, vaikka monesti perään kyseltäisiin ja aina vastaus olisi myöntyväinen. Myöhemmin voi ilmetä, että maanomistaja ei olekaan halukas kaapelointiin, johtuen esimerkiksi sopimustekstin tietyistä kirjauksista tai korvaussummasta. Näihin ei suunnittelijalla ole vaikutusmahdollisuuksia, sillä maanomistajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Uusiksi meni sittenkin

Maanomistajan todellisen mielipiteen selvittyä saatetaan olla jo lähellä suunnittelun valmistumisen takarajaa, jolloin joudutaan miettimään vaihtoehtoista suunnitelmaa. Nopeassa ratkaisussa kiertoreitti löytyy tien toiselta puolen metsän reunasta, kun alkuperäinen suunnitelma oli ollut tien toisella puolella olevalla pehmeällä pellolla. Metsän puolella voidaan kuitenkin joutua kaatamaan puita, siirtämään isoja kiviä tai pahimmassa tapauksessa louhimaan kalliota.

Tämä viime hetken muutos pitää olla tarkasti suunniteltu ja kaikki mahdolliset asiat sovittu ja selvitetty, esim. Saako puita kaataa? Minne kivet viedään? Onko reitillä maanalaisia rakenteita? Yksittäisessä tapauksessa tämä varmasti onnistuu, mutta entä, kun vastaavia tapauksia on samalla projektialueella useita kymmeniä? Kaikkiin ei välttämättä olekaan näin ”helppoa” ratkaisua vaan joudutaan esimerkiksi muuttamaan muiden maanomistajien kanssa jo sovittuja reittejä sekä tekemään uusia sopimuksia.

Mahdollisesti tarvitsee myös konsultoida muita osapuolia; tilaajaa, kuntaa, kaupunkia tai maanrakentajaa. Lopulta suunnittelu joudutaan tekemään uusiksi eri sidosryhmien toiveet ja vaatimukset huomioiden, mikä vääjäämättä kuluttaa suunnitteluun varattua aikaa. Tämä kaikki synnyttää kiirettä, mikä puolestaan edesauttaa puutteiden ja virheiden syntymistä.

Yhteistyö ja viestintä avainasemassa

Tällä hetkellä sähköverkon rakentamisessa ja saneerauksessa ei ole näkyvissä merkittävää hiljentymistä, joten haasteelliset aikataulut tulevat olemaan suunnittelutyöhön kuuluva osa jatkossakin. Näin ollen tämän sudenkuopan kanssa on opittavaa elämään ja keksittävä uusia työskentelytapoja, joilla kuoppaa saadaan pienennettyä tai mahdollisesti jopa kierrettyä. Esimerkiksi tiiviimpi yhteystyö eri sidosryhmien välillä ja viestinnän kehittäminen ovat oivia keinoja projektin hallittuun läpivientiin sovitussa aikataulussa.

Desprolla olemme panostaneet mm. asiakaspalaveri- ja raportointikäytäntöjen kehittämiseen. Kun kaikki osapuolet ovat tietoisia tehdyistä kompromisseista sekä niihin johtaneista tekijöistä, vähennetään turhaa ”suunnittelijan moka”-lauseen toistelua. Varsinaisia virheitä ja puutteita, joita tekevälle aina sattuu, taas saadaan vähennettyä suunnitelmien sisäisillä tarkastuksilla. Emme mekään siis täydellisiä ole, mutta intohimoa löytyy kehittymiseen ja uusiin aikatauluhaasteisiin tarttumiseen.

Jonne Virtanen, omien suunnittelijan mokiensa kautta jakeluverkkosuunnittelun projektipäälliköksi.